Lähdimme matkaan siis torstaina 24.7 iltalaivalla Turusta Tukholmaan. Hepat matkustivat hyvin laivamatkan ja tarjolla oli koko ajan vettä ja heinää. Iltaväkkäreiden sijaan annoin laivalla löysän pellavapuuron, elektrolyytteineen. Lordi joi parhaiten, kun sekotin veteen kourallisen mysliä. Koko perjantain ajoimme Ruotsin läpi Göteborgiin, josta otimme iltapäivällä Stena Line-laivan Tanskan Fredrikshavniin. Sieltä ajoimme tuttuun paikkaan, Elinille ja Joanikselle. Olimme heidän luonnaan noin klo. 21 perjantai-iltana. Lordi pääsi kävelylenkin jälkeen ulos tarhaan jaloittelemaan ja sitten yöunille isoon karsinaan. Itse yövyimme viihtyisässä motellissa Hirtshalsissa, tallin lähellä.
Lordi kotona valmiina lähtöön!
Perusnäkymä: edellä Juha,Saija & Lilja ja meidän traileri :)
Lordi nauttii Joaniksella & Elinillä
Lauantaina Lordi oli ensin aamupäivän ulkona, iltapäivällä edessä oli jumpat (jotka äiti ahkerasti teki Lordille päivittäin, samoin myös minä tein omia jumppaliikkeitäni joka ilta!). Jumppauksen jälkeen juoksutin Lordia (sivuohjilla, ravipuomeja ja paino heikommassa takajalassa) hetken ennen selkään nousua. Pientä jäykkyyttä matkan jäljiltä oli havaittavissa, mutta jäykkyydet aukesivat yllättävän nopeasti, ja lopulta Lordi tuntui hyvältä ratsastaa. Illalla Lordi sai kunnon pesun, hoitoaineineen päivineen ja herran jo paksuksi kasvanut karva saatiin kiiltämään. Lordi on klipattu kesäkuun alussa, mutta matkalla se kasvatti jo uuden tuuhean karvan. Lordi pelkää kovasti klipperiä, joten päätimme jättää klippauksen tanskanmaalla väliin, reissussa kun on muutenkin jo tarpeeksi stressitekijöitä.
Äiti ja Lilja lauantaina lounaalla
Launtai-illalla meillä oli hieman vapaa-aikaa ja päätimme käydä upealla Hirtshalsin rannalla: valkoista hiekkaa ja dyynejä kilometritolkulla! <3
Harvinaista herkkua kisamatkoilla !
Sunnuntaina lähdimme jo aamusta ajamaan kohti Herningiä, matka oli suunnilleen 200km. Perillä kisapaikalla olimme päivällä, ja täysi touhu alkoi heti: tavaroiden purkausta yms. Olimme vuokranneet paikanpäältä asuntovaunun, jotta pääsisimme päivisin lepäämään. Kävimme hakemassa asuntovaunun avaimet ja vaunu osoittautuikin oikein viihtyisäksi ja mukavaksi oleskelupaikaksi. Iltapäivällä ratsastin Lordia ensin kentällä, Juhan valvovan silmän alla ja lopuksi menin pari kierrosta mukavaa keskitempotölttiä radalla, vain sen verran, että Lordi sai hyvän fiiliksen kisaradasta. Hepan iltaruokinnan jälkeen lähdimme äidin kanssa hotellille. Hotelli oli uusi ja moderni, löytyi spa-osastoa ja punttisalia. Mutta valitettavasti ei ilmastointia... Se jos joku olisi näillä helteillä ollut tarpeellista!
Joukkueellamme oli iso ihan oikea talli ! Yleensä kansainvälisissä kisoissa hevoset majoittuvat telttatalleihin. Tämä oli siis luksusta!
Lordin lempipuuhaa: vesileikit!
Karavaanari ;)
Maanantaina ja tiistaina joukkueille oli varattu omat treeniajat kisaradalle. Suomella oli puoli tuntia aamulla ja puoli tuntia illalla. Ratsastin molempina päivinä "aamuvuorossa", ja Juha valmensi minua taas ensin kentällä ja baanalla tein maanantaina nelikäynti suorituksen ja tiistaina töltti T.1 suorituksen. Lordi tuntui hyvältä, pari juttua jäi nelikäyntiin hiottavaa. Tölttisuorituksen viimeiset osiot toimivat treeneissä hyvin, jotka ovat yleensä Lordille vaikeita.
Koitin pitää Lordia ulkona tarhassa niin paljon kuin mahdollista, tarhat tosin olivat todella heikkorakenteiset, joten istuin useimmiten vahtimassa.
Vahtivuorossa :)
Ensin jumpat...
Sitten pusut ! <3
Kerkesimme alkuviikosta äidin kanssa myös hieman pyöriä Herningin ihanalla kävelykadulla. Kauppoja ja kivoja ravintoloita oli runsaasti, joten söimme ensin vatsat täyteen ja sitten shoppailimme ;)
Kauniita taloja Herningin keskustassa
Fysioterapeutti Heikki Kankaala katsoi Lordin läpi tiistai-iltana, eikä mitään jäykkyyksiä löytynyt. Tekemämme päivittäiset jumpat ovat siis auttaneet :) ! Illalla Heikki laittoi minun heikompaan vasempaan lapaani kineesioteipin (teippipala jonka saimme fyssariltamme Julialta matkaan mukaan). Teipin ideana on stabiloida vasenta lapaani, ohjata sitä alas ja aktivoida koko hartiaa pysymään alhaalla. Kotona olen huomannut teipin auttavan istuntaani, ja siksi halusin tulla teipatuksi kisoja edeltävänä iltana.
Tiistai-iltana isäni ja poikaystäväni (tai siis nykyisin kihlattuni :) ) lensivät Kööpenhaminaan, ja tulivat junalla Herningiin. Heillä oli hyvin tiukka aikataulu junanvaihtojen suhteen, mutta saapuivat ajoissa perille!
Keskiviikkona kilpailuit alkoivat ja Juha ratsasti aamupäivällä hienosti senioreiden A-finaaliin. Minulla oli iltapäivällä vuorossa Lordin kakkoslaji, Töltti T.1. Hevonen tuntui lämmittelyssä hyvältä, hieman ehkä väsymystä alkoi jo olla ilmassa. Radalla väsymys todella näkyi, ja emme yltäneet omalle tasollemme, pisteemme jäi matalaksi: 5,93. Työtöltti oli hyvää, mutta temponvaihteluissa ja lisätyssä töltissä Lordi ei jaksanut lisätä tempoa riittävästi. Liian pehmeä rata ei myöskään helpottanut ratsastusta. Olimme lopulta sijalla 15., ja 10 parasta pääsee finaaliin.
Harmitus oli tietenkin suuri epäonnistumisen jälkeen, mutta koitin tsempata itseäni torstain nelikäyntiä varten, sehän on kuitenkin ollut päälajimme. Kävimme illalla vakiopaikaksi muodostuneessa Cosy Cafessa syömässä.
Hyvä ruoka, parempi mieli !
Jumppasin joka ilta hotellilla Julialta saatuja jumppaohjeita. Keskiviikkoiltana, jättiläismäisen Pasta Carbonara-annoksen jälkeen muun muassa tasapainolaudalla istuminen kädet ja jalat ilmassa ei ollut ihan helpoimmasta päästä ;) Tein myös päivittäin ennen nukkumaanmenoa huolellisia mielikuvaharjoitteita, kuuntelemalla Katri Syvärisen verkkokurssin äänitteitä.
Torstaina minulla oli kuuluisa "apinanraivo"-fiilis päällä: päätin, että tänään onnistumme! Nelikäyntisuoritukseni oli iltapäivällä, eikä sää taaskaan ollut sieltä viileimmästä päästä. Juha oli jälleen mukanani lämmittelyssä, ja lämmittelimme huolellisesti. Ennen omaa suoritusta ollaan pari minuuttia niin kutsutussa Collecting Ringissä. Ringissä oltaessa ei enää saa vastaanottaa ulkopuolista apua. Pidin Lordin töltissä, jotta saisin lämmittelyssä löydetyn energian säilymään radalle asti. Radalla Lordilta loppui puhti. Hevonen tuntui todella väsyneeltä ja koitin tehdä kaikkeni energian löytämiseksi. Pari teknistä virhettä tuli myös siirtymissä, osittain johtuen juuri siitä, että Lordi ei enää jaksanut keskittyä. Emme siis saaneet näytettyä parastamme, ja pisteemme jäi hieman alhaisemmaksi kuin normaalisti, 6,13. Nuorten nelikäynnin taso oli todella päätä huimaava, etenkin tanskalaiset ja norjalaiset nuoret tekivät hienoja suorituksia upeilla hevosillaan ja saivat korkeita pisteitä! Taisimme Lordin kanssa olla sijalla 20.
Olin, ja olen edelleen, todella pettynyt. Tavoitteenani oli finaalipaikka, enkä koe tavoitteen olleen epärealistinen, jos Lordi olisi jaksanut näyttää parastaan. Tein kaikkeni, enkä enää keksi mitään, mitä olisin voinut tehdä toisin. Valmistelin ja keskityin niin fyysisesti, kun henkisestikkin parhaani mukaan.
Valitettava tosiasia on se, että hevosen huippukunto ei kestä useita kuukausia. Lordi teki heinäkuun alussa SM-kisoissa ennätyspisteet (Töltti T.1 6,37 ja Nelikäynti V.1 6,60), ja on muutenkin toukokuisista Ruotsin kisoista lähtien kehittynyt huimasti ja parantanut pisteitään joka kisoissa. Lordin huippukunto oli siis kesä-heinäkuussa, eikä 8-vuotias hevonen jaksanut ylläpitää parasta mahdollista kuntoaan koko kesän läpi. Periaatteessa on siis ihan ymmärrettävää, ettei se jaksanut Tanskassa näyttää parastaan. Lordilla on myös ollut rankka kausi, ja tämä oli jo kolmas ulkomaanmatka tänä vuonna: helmikuussa Lordi oli ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Tanskassa WorldTöltissä, toukokuussa toimme voiton kotiin Toftingesta Ruotsista.
Olin jo useita vuosia asennoitunut siihen, että 2014 PM-kisat kilpailisin Skardilla Töltti T.2-luokassa. Suunnitelmat toki muuttuivat, kun Skardi oli vatsavaivojensa takia puoli vuotta sairaslomalla. Katsoessani nuorten T.2 karsintoja ja finaaleja, minulla tuli todella ikävä Skardia. Olisimme voineet pärjätä hienosti, jos Skardi olisi ollut kunnossa. Mutta jossittelu ei auta, ja mukanani matkalla oli nyt nuorempi ja kokemattomampi Lordi.
Harmitustani lisäsi vielä se, että nämä olivat minun viimeiset kilpailut nuorena ratsastajana. Ensi vuonna siirryn senioreihin. Kilpailulajit ja arvosteluperusteet ovat nuorilla ja senioreilla täysin samat, mutta senioreissa taso on vaan vieläkin kovempi. Suurin osa senioreista ovat ammattilaisia ja hevoset upeita (ja kalliita!).
Olen kuitenkin sen verran ihme tyyppi, että en sen suuremmin julkisesti näyttänyt pettymystäni. Koitin kannustaa muita joukkuetovereita, ja tänä vuonnahan se olikin todella antoisaa: Suomella ei koskaan ole ollut näin montaa finaalipaikkaa !
Loppuviikko meni sitten siis "kisaturistina", istuin katsomossa ja seurasin kisoja. Tottakai hevosta hoidin ihan yhtä hyvin, vaikka ei enää edessä ollutkaan kisasuorituksia.
Perjantaina oli viralliset avajaiset, jossa kaikki joukkueet kävelivät kilparadan keskelle ilman hevosia kuuntelemaan puheita.
Kisaturisteja !
Torstai-iltana ruuan odottelua: nami drinkki, parempi mieli! Vaaleanpunainen neule HV Polo, Keravan Horse & Rideristä.
Perjantaina kävimme koko perheen voimin hotellin spa-osastolla uimassa, se oli ensimmäinen hetki kisojen alkamisen jälkeen, kun pystyimme kunnolla rentoutumaan.
Launataina kannustimme suomalaistyttöjä finaaleissa, ja illalla oli perinteinen "gaala"-illallinen.
Robi löysi parit aurinkolasit ;)
Iltajuhla-tunnelmaa
Sunnuntaina istuimme taas katsomossa kannustamassa ja ihailemassa upeita ratsukoita. Olimme joukkueen kanssa myös virallisessa päättäjäisseremonissa. Iltapäivällä pojat lähtivät junalla Köpikseen ja lensivät iltalennolla takaisin Suomeen. Siinä vaiheessa, kun veimme Tomin ja Robin juna-asemalle, ajattelin kuinka ihanaa olisikaan päästä parin tunnin päästä kotiin... Meillä oli hieman pidempi kotimatka edessä.
Sunnuntai-iltana lähdimme kisa-alueelta ajamaan Stena Line-satamaan, laiva lähti Tanskasta kohti Ruotsin Varbergaa klo 23.45 yöllä. Ruotsin puolella olimme aamuviideltä, ja ajelimme kohti Stenholmenia, jo tutuksi tullutta lepopaikkaa. Stenholmenissa olimme noin kl. 10 aamulla, ja hevoset pääsivät jalottelemaan ja lepäämään ulos tarhoihin.
Lordi Stenholmenissa
Stenholmenista lähdimme noin klo. 15 iltapäivällä ajamaan kohti Tukholman satamaa. Laivassa oli ensimmäistä kertaa autokannella ilmastointi päällä: hevosilla ei ollut niin kuuma, mutta ilmastointilaite piti lujaa ääntä, jota ainakin Lordi ihmetteli. Hepoilla oli taas heinää ja vettä tarjolla koko yö, ja Lordin sain juomaan parhaiten kun sekotin pellavaa tai mysliä veden sekaan.
Tiistaiaamuna olimme Turussa, sieltä ajelimme tallille Nurmijärvelle. Lordi pääsi ensimmäisenä kentälle jaloittelemaan ja piehtaroimaan ja sitten suihkuun. Suihkun jälkeen laitoin Lordille tehokasta Solhedsin ötökkäkarkoitetta. Sitten Lordi pääsi rakkaan ystävänsä Skardin kanssa pienelle laitumelle <3
Kotona <3
Tallilta tulin Tomin kyydissä kotiin ja nukuin vähintään kolmen tunnin päikkärit. Koko kuluneen viikon ajan olen ladannut akkuja ja koittanut pitää hieman heppalomaa. Eilen kävimme kuitenkin tallilla moikkaamassa poikia :)
Ratsastuskuvia tulossa myöhemmin!
Joukkuekuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti