Kaksi viikkoa sitten saavuimme kotiin
MM-kisoista Tanskasta. Nyt olen palautunut rankasta, mutta mahtavasta reissusta
ja on aika päivittää tänne fiiliksiä, tuloksia ja kuvia kisoista.
Saavuimme Herningiin kisoja edeltävänä
perjantaina, vietettyämme kaksi yötä Skånessa Katien ja Danielin luona. Heillä
on todella upea tila ja Thór otti rennosti ja nautti tarhaamisesta sekä
shampoopesusta uudella Solhedsin shampoolla – herrasta tuli niin kiiltävä ja
tukasta pöyhkeä.
Pesu solariumlamppujen alla / Tvätt under solarielamporna
Aamukahvi Katiella ja Danielilla / Morgonkaffe hos Katie och Daniel
Perjantaina tutustuimme kisa-alueeseen ja
taluttelin Thória paljon. Matkalla mukana oli koko maajoukkuetta varten
fysioterapeuttimme Julia, ja hän käsitteli Thórin jo perjantai-iltana, jotta
saimme matkajäykkyydet pois kropasta. Julia käsitteli sekä minua että Thória
koko reissun ajan ja siitä oli todella iso apu. Lisäksi jumppasin itse Thória
päivittäin, sekä tein joka ilta omat treenit ja venyttelyt. Huomasin, että oma kroppa tuntui alkuviikosta
ihan erilaiselta – ihmiseenkin vaikuttaa pitkään autossa istuskelu.
Julia hoitaa / Julia behandlar
Ylipäätään olen todella onnellinen siitä, että
minulla oli matkalla mukana suuri tukiverkosto. Camilla ja Hjalti valmensivat
ja olivat mukana kaikissa treeneissä ja lämmittelyissä. Lisäksi super
joukkueenjohtajamme Anna, joka on myös psyykkinen valmentajani, jutteli
kanssani aina suoritusta edeltävänä iltana: sain rentoutus- ja
mielikuvaharjoitusten avulla aina itsevarman ja hyvän fiiliksen jolla lähteä
kisaamaan.
Asuimme asuntovaunuissa tallien vieressä
camping alueella. Asuntovaunustani ei välttämätä löytynyt kaikkia mukavuuksia,
mutta lyhyt matka tallille korvasi puuttuvat herkut ;)
Happy camper :D
Lauantaista maanantaihin päivät olivat
pitkälti saman näköisiä – Thór tarhasi superkätevässä RoFlexs-tarhassaan
(äitini ja minun vahtivan silmän alla :D) ja treenasimme niin treeni- kun
kisaradallakin. Camillan ja Hjaltin kanssa olimme suunnitelleet treenin niin,
että ensin pehmittelimme matkajäykkyydet pois ja sitten päivä päivältä
”lisäsimme volyymia” – eli kokosimme ja ratsastimme enemmän ja enemmän kohti
kisamoodia, kuitenkin säilyttäen rentouden ja pehmeyden. Tietoinen valinta oli
myös se, että tiistain nelikäynnissä ei vielä otettu kaikkea irti, vaan se
säästettiin torstain päälajiin, T.2:seen.
Training (c) Oona Ylipuranen
Uudet suitset Hrimniriltä / Nytt träns från Hrimnir :)
Thank you to my sponsor Hrimnir !
Team Finland @ Opening Ceremony (c) Sölvi Sigurdarson
Team Finland (c) Sölvi Sigurdarson
Team Finland @ International Evening
Juhan ja Liljan kanssa katsomassa treenejä / Kolla på träningarna med Lilja och Juha
Tiistaina siis oli vuorossa lämmittelylajimme
nelikäynti. Oli todella kiva, että nelikäynti oli ensin - pääsimme ikään kuin aloittamaan kisat ilman
sen kummempia paineita. Nelikäyntisuoritus tuntui hyvältä ja meillä oli hyvä
fiilis radalla. Pari siirtymistä tein hieman liian aikaisin. Kaikki askellajit
olivat hyviä ja laukannostoa käynnistä kehuttiin yleisöstä J Pisteet
olivat 6.70 ja olin tyytyväinen, sijoituksemme nelikäynnissä oli 15.
(c) Oona Ylipuranen
Keskiviikkona treeniaika oli jo kuudelta
aamulla. Heräsimme siis kukonlaulun aikaan ja auringon noustessa sumun takaa
treenasin T.2-suoritusta radalla. Hevonen tuntui superilta ja odotin innolla
torstain T.2-karsintaa. Kisamatkoilla päivät alkavat usein hyvinkin aikasin ja
venyvät myöhään iltaan. Aika kuluu hevosen hoidon parissa – sitähän haluaa että
kilpakumppanilla on kaikki mahdollisimman hyvin. Iltaisin usein
superkaksikkomme Tom ja Robi kävivät hakemassa meille Take Away-ruokaa
asuntovaunuille, oli ihanaa saada syödä rauhassa ja sitten kömpiä sänkyyn.
Parina iltana kävimme Herningin keskustassa ravintolassa syömässä.
Hauska lisänumero oli myös isäni esiintyminen
lauantai-illan festarihenkisessä ulkoilmajuhlassa - hän oli pukeutunut
Leningrad Cowboys-henkisesti ja sai yleisön tanssimaan. Hän soitti kitaraa ja
lauloi kolmen biisin ajan.
Tom och Robi på lunchpaus :D
Hauskaa katsomossa / Roligt på läktaren
Torkut katsomossa / Powernap på läktaren
Torstaina vuorossa oli siis kisojeni kohokohta
– T.2-karsinta. Olin innoissani ja Camilla ja Hjalti saivat sekä minulle, että
hevoselle juuri oikean fiiliksen lämmittelyssä. Radalla anoimme parastamme ja
nautimme ! Kuulin kisabiisini Lindsey Stirlingin Crystallizen ja yleisön huudon
saapuessani radalle ja päätin että nyt vaan näytämme sen mitä osaamme – tätä
tilaisuutta vartenhan me olemme koko vuoden treenanneet ! Thór kasvoi entistä
suuremmaksi radalla ja tunsin ihanan energian ja pehmeyden. Olen saanut paljon
kommenteja hymyilystäni kisasuorituksen aikana, ja se ei todellakaan ole
väkisin väännetty hymy ! Thória on niin ilo ratsastaa ja se on uskomattoman
herkkä, kevyt ja pehmeä – eihän siinä muuta voi kun hymyillä J Suoritus
meni nappiin ja saimme pisteet 8.27,jotka ovat sekä minun, että Thórin
ennätyspisteet. Tuntuu mahtavalta, että kauden (ja kaikkien aikojen paras)
suoritus tuli juuri MM-kisoissa ja vielä ensimmäisenä seniorivuotenani uudella
hepalla. Karsintojen perusteella sijoituksemme oli kolmas ja pääsimme suoraan
A-finaalin – historian ensimmäisenä suomalaisratsukkona. Suorituksen jälkeen
itkimme onnen kyyneliä sankoin joukoin ja useaan otteeseen :D
Ready ! (c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
Anna, Camilla ja Hjalti jännittyneenä katsomassa suoritustani... / Anna, Camilla och Hjalti nervösa under T.2:an... (c) Oona Ylipuranen
Happy team ! (c) Oona Ylipuranen
Olen saanut paljon kehuja harmoonisesta
yhteistyöstämme ja siististä ratsastuksestani. Nämä kommentit lämmitävät paljon
sydäntä, koska teen paljon töitä istuntani eteen. Yhteistyö hevoseni ja minun
välillä on myös todella tärkeää minulle.
Perjantaina ja lauantaina treenasimme kevyesti
ja valmistauduimme sunnuntain A-finaaliin. Sunnuntaiaamuna oli siis vuorossa
Töltti T.2-luokan A-finaali, jossa sain ratsastaa todella kovassa seurassa,
ammattilaisten joukossa. T.2-finaali oli koko kisojen kovatasoisin ja ratsukot
saivat huikeita pisteitä. Thór tuntui hyvältä, mutta ehkä se olisi saanut olla
hiukan energisempi. Usein se syttyy finaalissa entisestään muiden hevosten
seurassa, mutta koko ensimmäisen osion (vapaavalintaista tempoa tölttiä) olin
ylhäisessä yksinäisyydessä, enkä saanut ”apua” muista hevosista. Vapain ohjin
osiossa Thór oli todella varma ja hieno kolmen kierroksen ajan – sitten se
rikkoi pari askelta yhdessä ohitustilanteessa jossa jouduimme hieman
pujottelemaan toisen ratsukon ohi. Tästä syystä viimeisen osion pisteet
heittelivät – yksi tuomari ei nähnyt pientä rikkoa ja antoi 9, pari antoi
8.0-8.5 ja joku näki rikon ja antoi 7.5. Sijoituimme lopulta neljänsiksi
pistein 7.88. Ennen kisoja tavoitteenani oli olla kymmenen parhaan joukossa,
joten tavoitteenihan todella ylittyi – mutta silti nälkä kasvaa syödessä ja
karsintojen jälkeen mitali kävi jo mielessä ja siksi ehkä palkintojenjaossa
fiilikset oli hieman sekavat. Nyt jälkikäteen ajateltunahan en voi olla muuta
kuin tyytyväinen – teimme hyvän suorituksen hurjan kovassa seurassa. Nyt
Suomikin aletaan ottaa ihan vakavasti maailmalla J
(c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
(c) Tom Äikäs
(c) Johanna Vaurio-Teräväinen
(c) Johanna Vaurio-Teräväinen
Hieman yllätyksenä tuli pronssimitalimme,
jonka saimme Nelikäynnin kombinaatiosta. Kombinaatio lasketaan
karsintapisteiden perusteella – eli Nelikäyntipisteemme 6.70 ja T.2-pisteemme 8.27
tekevät keskiarvon 7.49. Tämä oli Thórin
ensimmäinen MM-mitali. Palkintojenjaossa seisoin palkintopallilla yhdessä
saksalaisnaisen kanssa, joka on aina ollut idolini. Olen erittäin onnellinen,
että toimme yhden mitalin kotiin!
(c) Oona Ylipuranen
Happy Team :)
Tack <3
(c) Oona Ylipuranen
Hufvudstadsbladet 10.8.2015
Iso kiitos kaikille tukijoukoille,
sponsoreille, kihlatulleni sekä perheelleni. Ja extrakiitos ahkeralle
heppahoitajalle, mammalle <3
Best Groom <3
Omien suoritusten välissä kannustimme
tietenkin yleisössä muita suomalaisia ja seurasimme kisoja. Suomella oli hyvä
joukkue ja koko kisojen ajan meillä oli hyvä joukkuehenki. Hjaltin ja
joukkueenjohdon kannustava asenne auttoi ratsukoitamme. Suomi pärjäsi hyvin
passilajeissa, ja Katie Brumpton pääsi B-finaalista A-finaaliin Töltti
T.1-luokassa, jossa hän nappasi pronssimitallin, mahtavaa ! Näin ollen Suomelle
tuli kaksi mitalia senioreissa, joka on historiallisesti hyvin merkittävä hetki
J Kisoja katsomassa oli yhteensä 15 000 ihmistä, kisaajia oli 18 eri
maasta ja kisat huomioitiin niin kansainvälisessä kun suomalaisessakin
mediassa. Jopa Ruotsin SVT-teki pitkän jutun kisoista.
Kotiin saavuimme myöhään tiistai-iltana,
kovassa jännityksessä koska automme akkulaturi oli rikki ja pelkäsimme jäävämme
johonkin Turun ja Nurmijärven välimaastoon rikkinäisen auton ja trailerin
kanssa. Onneksemme pääsimme perille ja siellä odottikin aikamoinen yllätys,
joka johti jälleen kerran kyyneliin: suurin osa talliporukastamme oli piiloutunut
maneesiin (ja jemmannut kaikki autonsa) ja pölähtivät huutaen maneesista ulos,
mukanaan kakkua, skumppaa, kukkakimppu ja herkkuja Torelle <3 kiiiitos vielä
kerran !
Viime viikolla myös sponsorini Keravan Horse
& Rider järjesti ihanan mitalikahvitilaisuuden myymälässään, ja saimme
kivoja lahjoja ja paikalle saapui paljon tuttuja. Kiitos J
Nyt Thór lomailee syyskuun puoleen väliin
asti. Ensi viikolla minulla jatkuu opiskelut – jo kolmas vuosi yliopistolla
pärähtää käyntiin. Myös 3-vuotiaalla tammallani Sylvialla alkaa koulu, ja
tarkoituksenani on nyt oppia kouluttamaan hevonen ihan alusta asti !
Och samma på svenska J Två
veckor sedan kom vi hem från VM-resan från Danmark. Nu har jag äntligen
återhämtat mig från den tunga, men väldigt roliga och givande resan. Jag tänkte
uppdatera här lite känslor, resultat och bilder från tävlingen. Till Herning
anlände vi på fredag efter att ha spenderat två nätter hos Katie och Daniel på
deras fina gård i Skåne. Tore njöt av att få gå ute i hagen och bli tvättad med
Solheds nya schampo – han blev så glansig!
På fredag bekantade vi oss med tävlingsområdet
och gjorde långa promenader. Som landslagets fysioterapeut hade vi med oss
Julia och hon behandlade Tore redan på fredag, så att styvheterna från den
långa resan skulle lätta. Julia behandlade både mig och Tore under hela
tävlingarna. Dessutom gympade jag Tore dagligen och gjorde mitt eget
träningspass samt tänjningar varje kväll. Min egen kropp också kändes olik i
början av veckan – även människans fysik påverkas av en lång bilresa.
Jag är väldigt glad över att jag hade alla
viktiga personer med mig: Camilla och Hjalti hjälpte i all träning och
uppvärmning. Dessutom är vår duktiga landslagsledare Anna även min psykiska
tränare, och vi diskuterade med henne alltid kvällen innan jag skulle tävla – bland
annat tränade vi tävlingsvisningen med hjälp av mentala bilder. Efteråt hade
jag alltid en väldigt självsäker känsla och det kändes bra att tävla.
Vi bodde i husvagnar på camping-området
bredvid stallet. Min husvagn var verkligen inte av den nyaste modellen, men de
bekvämligheter som fattades blev kompenserade varje morgon då jag hade så kort
väg till stallet J
Från lördag till måndag liknande dagarna
varandra: Thór var ute i sin fina Roflexs-hag (och jag och mamma agerade vakter
;D) och vi tränade på både tränings- och
tävlingsovalen. Träningen var planerad med Camilla och Hjalti så att vi
trappade upp dag för dag: började med att få hästen avslappnad och mjuk efter
den långa resan, och ökade på ”volymen” så småningom. På tisdagen var
volymknappen inte ännu i botten under fyrgången, det var ett medvetet val att
spara lite till torsdagens huvudgren, T.2. Dag för dag skapade vi alltså mera
samlingsgrad och energi i hästen, utan att tappa det elastiska och mjuka.
På tisdag red vi vår ”uppvärmningsgren”
fyrgång. Det kändes bra att börja med fyrgången, så att vi fick tävlingarna
igång och var in på banan framför publiken utan någon stress. Visningen var bra
och alla gångarterna var starka. Några övergångar gjorde jag snäppet för
tidigt. Galoppfattningen från skritt var en favorit bland publiken J Vi fick
poängen 6.70 och en 15. plats och jag var väldigt nöjd.
På onsdag morgon var det träningstid klockan
6.00, således tränade vi mitt T.2 program medan solen steg bakom dimman. Hästen
och programmet kändes väldigt bra och jag var peppad inför torsdagen. Dagarna
på tävlingarna blir lätt väldigt långa, tiden går åt till att sköta hästen så
bra som möjligt – man vill ju att tävlingskompanjonen har det prima. Superduon
Robi och Tom var snälla nog och hämtade flera gånger god Take Away-mat till
campingen, det var skönt att få äta i lugn och ro och sedan somna i sängen.
Några kvällar hann vi till och med ut och äta på restaurang.
Ett roligt extranummer var lördagens kvällsfest
där pappa uppträdde – han sjöng och spelade gitarr, klädd som en Leningrad
Cowboy. Publiken jublade och dansade :D
På torsdag gällde då alltså tävlingarnas
höjdpunkt för min del – uttagning i T.2. Camilla och Hjalti fick exakt den
rätta känslan till både mig och Tore och vi var peppade! På ovalen visade vi
var vi går för och jag njöt fullhjärtat. Det var en underbar känsla att höra
publiken heja och min tävlingssång: Crystallize av Lindsey Stirling. Då
bestämde jag mig för att visa vad vi kan, vi har ju tränat hela året för exakt
den stunden. Tore växte lite extra då vi kom in på banan och jag kunde inte
annat än le. Jag har fått mycket kommentarer av mitt leende – det är så himla
lätt att le då Tore är så underbar att rida: så mjuk, känslig och lätt. I
prestationen gick allt rätt och vi fick både min och Tores rekordpoäng 8.27. Vi
blev på tredje plats i uttagningarna och kom rakt in till A-final, som
historiens första finnar! Det känns så bra att vi gjorde den bästa visningen
just på VM, under vårt första gemensamma år och dessutom mitt första år som
senior J På torsdag eftermiddag grät vi (och flera andra) glädjetårar i många
omgångar!
Jag har fått mycket positiva kommentarer
gällande min ridning och vårt harmoniska samarbete. Dessa kommentarer värmer
hjärtat speciellt mycket, för att jag har jobbat hårt för min sits. Dessutom är
samarbetet mellan mig och min häst oerhört viktigt för mig.
På fredag och lördag förberedde vi oss till
A-finalen med lätt träning. På söndag morgon gällde då A-final i T.2-jag fick
rida bland väldigt duktiga proffsryttare! T.2-finalen var antagligen den
tuffaste i hela VM – väldigt hög nivå och bra kvalitet! Tore kändes bra, men
han kunde ha varit lite mer energisk. Normalt tänder han lite extra i finalen
få det finns andra hästar med, men under hela första delmomentet red jag helt
ensam, så vi fick inte någon ”draghjälp” av dem andra. Tölt med fria tyglar var
väldigt stabilt och flott i över tre varv, men i den andra sista kurvan hamnade
jag rida ”islandshästslalom” och det blev lite sicksack före jag kom förbi
hästen framför mig – där rullade Tore några steg men fortsatte sedan igen hur
fint som helst. Någon domare hade sett korrigeringen och gav 7.5, medan andra
inte hade sett den och gav 8.0-9.0. Till sist hamnade vi på en fjärde plats med
7.88 och nu efteråt tänkt kan jag inte vara mer än nöjd – före tävlingarna var
mitt mål att hamna bland 10 bästa. Efter uttagningarna blev man dock lite
hungrig och hann fundera på en medalj i T.2. Vi red en harmonisk visning i
finalen och konkurrensen var hård. Nu börjar Finland också bli ett land som ska
tas på allvar J
Som en liten överraskning kom vår bronsmedalj
som vi fick i Fyrgångskombination. I kombinationen räknas uttagningspoängen
ihop (alltså Fyrgångspoängen 6.70 och T.2-poängen 8.27 gör ett medeltal på
7.49). Det var Tores första VM-medalj J På
podium stod jag tillsammans med en tysk ryttarinna som varit min idol
länge. Jag är väldigt glad över att vi
hämtade en medalj hem!
Jag vill tacka alla som hjälpt och stött mig,
mina sponsorer, min fästman och min familj. Speciellt tack till min mamma som är
en super hästskötare <3
Då jag inte red själv satt jag naturligtvis i
publiken och hejade på andra finnar och följde med tävlingarna. Finland hade
ett bra lag och vi gjorde bra resultat i passgrenarna och Katie Brumpton red
fint från B-final till A-final där hon vann brons i Tölt T.1, super! Väldigt
historiskt att Finland hämtar hem två senior medaljer från VM J I
publiken satt allt som allt 15 000 personer, det var ekipage från 18 olika
länder och så väl internationella, som nationella medier uppmärksammade
evenemanget. Till och med Sveriges TV (SVT) gjorde ett långt reportage.
Vi kom hem sent på tisdag kväll – hemresan kunde
inte vara mer stressig då bilens batteri inte laddade alls under bilresan från
Åbo till Nurmijärvi. Paniken att stanna mitt på vägen med söndrig bil och
trailer var obehaglig. Som tur kom vi enda fram till Nurmijärvi där det väntade
en stor överraskning. Nästan hela stallgänget hade gömt sig i ridhallen (och
gömt alla sina bilar) och de kom alla ut skrikande med kaka, skummvin, rosor
och en godispåse till Tore! Tack än en gång <3
Förra veckan ordnade även min sponsor Keravan
Horse & Rider en trevlig tillställning med kaffe och kaka för att fira min
medalj. Vi fick fina presenter och det var trevligt att träffa många bekanta,
tack J !
Thór har ledigt enda till mitten av september.
Nästa vecka fortsätter mina studier och det tredje året på universitetet
sparkar igång! Även mitt treåriga sto, Sylvia ska börja sin skola och jag ska
lära mig att träna upp en häst enda från början, kul !
